1990
Vuonna 1990 ylioppilasteatteri täyttää pyöreitä vuosia. 10-vuotisjuhlat järjestetään ravintola Tivolissa 18.11. Vuoden ohjelmistoon kuuluvat mm. Kortisto, Tässä kylässä ei ole varkaita ja Noitarumpukuu.
1991-1992
Ylioppilasteatteri saa vuonna 1991 nuorisosiipensä, kun omatoimisesti harjoitellut ja esiintynyt nuorisoryhmä Jore D liittyy ylioppilasteatterin alaisuuteen. Ensimmäisenä esityksenä heiltä nähdään teatterilla Saituri-näytelmä. Vähitellen ”pienet” sulautuvat osaksi teatteria sen täysivaltaisina jäseninä.
Ylioppilasteatteri laajentaa toimintaansa myös kuunnelman tekemiseen. Ilkka Laasosen ohjaamana tehdään Nina Vanan ja Paula Joonan kirjoittama 7-osainen joulukuunnelma, joka esitetään joulun alla mm. Lapin Radiossa.
Vuonna 1992 teatteri etsii sopivaa suurempaa tilaa laajentuneeseen toimintaansa. Kansantalolta saadaan hyvä tarjous, johon Rovaniemen kaupunki lähtee mukaan. Tilaksi ehdotetaan myös Sosialidemokraattien Kino Rojalia, mutta Kansantalo on paremmalla paikalla ja ylioppilasteatteri muuttaa siihen. Kansantalon tila nimetään Wiljamiksi. Wiljamiin tehdään suuri remontti ennen teatterin muuttoa. Mukana vanhoista tekijöistä uutta tilaa suunnittelemassa ja toteuttamassa ovat Ilkka Laasonen, Heikki Ervasti ja Pentti Uimonen, jotka ovat yhdessä sopinet uuden tilan remontin toteuttamisen viimeiseksi projektikseen Lapin ylioppilasteatterissa.
1993-1994
Kaudella tehdään paljon vierailuja. Molempina vuosina osallistutaan Ylioppilasteatterifestivaalien lisäksi myös Pohjoiskalottifestivaaleille, jotka 1993 järjestetään Kiirunassa Ruotsissa ja 1994 Narvikissa Norjassa.
Teatterilaiset tempaisevat vanhusten puolesta syyskuusta 1994 alkaen – kaikki Rovaniemen kaupungin vanhainkodissa asuneet vanhukset kukitetaan ja onnitellaan heidän syntymäpäivänään.
Timo K. Mukan tekstien tuominen näyttämölle saa jatkoa, kun Tarja Kilpeläisen ohjaama näytelmä Täältä jostakin tulee ohjelmistoon vuonna 1994.
1995-1996
Vuonna 1994 alkaneet vanhainkotikeikat jatkuvat vuoden 1995 elokuuhun saakka – ylioppilasteatterilaiset käyvät onnittelemassa ja kukittamassa kaikki Rovaniemen kaupungin vanhainkodissa asuvat vanhukset heidän syntymäpäivänään.
Vuonna 1995 ylioppilasteatterifestivaaleilla vieraillaan Nigel Williamsin kirjoittamalla ja Markku Lukan ohjaamalla näytelmällä Luokan vihollinen. Näytelmä yltää suureen suosioon ja sitä esitetään eri kouluilla ympäri Pohjois-Suomea. Samana vuonna tehdään teatterin historian kallein produktio, Caramba-musikaali.
Samuli Reunanen kirjoittaa ja ohjaa näytelmän Viimeinen veljeskunta vuonna 1996. Esitys saa Suomen Harrastajateatteriliiton kantaesityspalkkion syksyllä 1997 sekä hyvän vastaanoton yleisöltä.
Pulppeita Tarinoita on jälleen pitkästä aikaa työryhmän itsensä käsikirjoittama teos. Siinä yhdistetään Daniil Harmsia, Shakespearea, Edgar Allan Poeta ja Quentin Tarantinon Pulp Fiction -elokuvaa, paikallista huumoria, työväenlauluja ja mitä vain kuvitella saattaa. Lavastus on hyvin karsittu – näyttämöllä on vain kuusi tuolia ja flyygeli. Esitys on absrurdi ja hauska.
1997-1998
Loppuvuodesta 1998 ylioppilasteatterin yhteyteen perustetaan Tyhjän päällä -improvisaatioteatteriosasto. Improvisaatiosta innostuneita teatterilaisia käy kouluttamassa Jami Hyttinen Stella Polaris -ryhmästä, ja teatteri toimii tulevan talven ja seuraavan syksyn aktiivisesti, kunnes toiminta hiukan laantuu alkaakseen uudella innolla syksyllä 2001.
Jakson alkuvaiheessa perustetaan Pupu-team, jonka toimesta aletaan järjestää näytelmien karonkkatyyppisiin ”hautajaisiin” parodioita esitetyistä kappaleista. Pupu-teamin esitykset perustuvat sisäpiirihuumoriin ja ne on tarkoitettu näytelmää tekemässä olleelle työryhmälle. Esityksiä luonnehditaan montypython-tyylisiksi ja ne ovat todellisia irrottelevia alkuperäisten tekstien pahoinpitelyjä.
Syksyllä 1997 tehdään todellinen hittinäytelmä Fedja-setä, kissa ja koira. Se on historian parhaiten tuottanut näytelmä ja vetää parhaiten yleisöä – Sallasta saakka. Yli puolet esityksistä on loppuunmyytyjä. Fedjassa marssitetaan esiin uusi uljas musiikkiosasto teatteriin ja systemaattinen tuottaminen käynnistyy kunnolla.
Samuli Reunasen ohjaama Kalju laulajatar niittää mainetta Vaasan ylioppilasteatterifestivaaleilla. Raati, johon kuuluu mm. Kirsikka Moring, toteaa, että ”Suomen kartta on kääntynyt nurinpäin, kun lappilaiset tekevät
absurdia teatteria ja Helsingin yt:llä taas tehdään Koskikauppoja ja polkupyöriä”.
Mette Ylikorva tuo Turusta mukanaan sirkustuulahduksia. Ylikorva on opiskellut Turussa sirkustaiteen ohjaajaksi ja ammattitaitoisella valmennuksella hän tuo sirkuksellisuuden ensi kertaa Suomessa harrastajateatteriin. Vuonna 1998 tehdään sirkusproduktioista ensimmäinen, Sirkus Tivoli.
Vuonna 1998 jatketaan kokeilevaa linjaa, eli tehdään kaksi monologia väliajalla: Jean Coctean Ihmisääni , jonka esittää Irene Tikka ja Samuel Beckettin Askeleet esittäjänään Kaisu Koski. Tarkoituksena on tuoda lavalle kerrankin naisten esittämiä tekstejä ja vieläpä taiteellisimmasta päästä. Kaisu Koski jatkaa monologiaan graduksi asti. Molemmat monologit ohjaa Olli Mannerkoski.
Vuonna 1998 Lapin ylioppilasteatteri saa Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhteisen kulttuuripalkinnon ja ehdokkuuden Ylen Valopilkku-ohjelman Vuoden Valopilkuksi.
1999-2000
Edellisen jakson kovan rutistamisen jälkeen ylioppilasteatteri ottaa hiukan rauhallisemmin. On jälleen vuoro tuoda kotimaisia näytelmiä lavalle; Isäni, sankari -näytelmä edustaa pohjoista tekstiä ja Kari Heiskasen Jumalainen lahja -näytelmän toiseen esitykseen Suomessa saadaan lupa kirjailijalta itseltään.
Ylioppilasteatterin konkari Vesa-Matti Komonen viettää 10-vuotistaiteilijajuhlaansa ja samalla läksiäisiään. Hänen toistaiseksi viimeiseksi ohjaajantyökseen ylioppilasteatterissa jää Nikolai Gogolin Mielipuolen päiväkirja, jolla näytelmällä Komonen itse voittaa näyttelijäpalkinnon Seinäjoen harrastajateatterikesässä kesällä 2000.
Mette Ylikorvan sirkusnäytelmät saavat jakson aikana jatkoa. Vuonna 1999 esitetään Sirkus Seepra ja vuonna 2000 Sirkus Suojaväri, joista jälkimmäinen tuo ohjaajalle valmennuspalkinnon Seinäjoen Harrastajateatterikesässä kesällä 2000.
Ylioppilasteatteri taas viettää 20-vuotisjuhlaansa 18.11.2000. Mukana juhlassa on vanhoja konkareita aivan teatterin alkumetreiltä ja historian varrella jollakin tavalla teatterissa toimineita persoonia, joita on etsitty mm. lehti-ilmoituksin. Juhlanäytelmänä esitetään Irene Tikan ohjaama ja Esko Janhusen dramatisoima Kihokki. Juhlaillallista nautitaan juhlapuheiden lomassa ravintola Legendassa.
Kypsään ikään yltämisen kunniaksi taloyhtiö lahjoittaa teatterille valokyltin, joka tosin ei ole vielä vuonna 2002 suuren yleisön nähtävillä. Lapin yliopisto lahjoittaa ylioppilasteatterille Lapin yliopiston viirin, joka on kolmas laatuaan.