Pohjolan Sanomat 20.4.1985 / Pirkko-Liisa Paaso-Salo:

"Ylioppilasteatterin Lumen pelko ei ole läpileikkaus Timo K. Mukan tuotannosta, se ei ole myöskään hänen persoonansa tai elämänsä esittelyä van paljon enemmän. Se on ohjaaja-kirjoittaja Maarit Ruikan oma intuitiivinen käsitys Mukan tuotannon ja hänen taiteellisen persoonallisuutensa merkityksestä ja sanomasta tämän päivän katsojalle. Lumen pelko koostuu Mukan tuotannosta olevista tekstin pätkistä ja runoista, tanssista, musiikista. Se rakentuu balladimaiseksi kokonaisuudeksi, on epätasainen, karhea ja kaunis kuin koko Timo K. Mukan tuotanto itse."

Ohjaaja Maarit Ruikka kertoo:

"Tärkein ja laajin työni ylioppilasteatterissa oli Timo K. Mukan tuotantoon perustuva oma dramatisointini, Lumen pelko. Itse dramatisoinnissa sain apua Jääskisen Hannalta. Näyttelijöinä olivat mukana Haltun Kristiina, Karjalaisen Anne, Kärkisen Kaija, Laasosen Ilkka ja Rissasen Markku, muusikoina Anu Vaarama, Kari Mehtälä, Hannu Mikkola ja Mikko Äijälä. Näytelmän musiikin sävelsi Markku Rissanen, koreografian teki Liisa Penttilä, valot Heikki Ervast, tehosteet Kari Mehtälä ja Juha Ahvonen, julisteen Tuuli Mukka ja lavasteiden valmistamisesta vastasi Pentti Uimonen. Organisaatio puolella toimi jutun vetäjänä Riikka Lamppu ja ohjaajan henkisenä tukena Marja-Leena Virtanen.

Lumen pelko näytelmän pohjana toimi Timo K. Mukan elämänkaari. Dramatisoinnin pohjana oli koko Mukan tuotanto. Teksti oli kollaasi, jossa uni, fantasia ja reaalimaailma sekoittuivat toisiinsa.
Kyse ei ollut kuitenkaan Mukasta ihmisenä, vaan näytelmän ihmiskuva syntyi Mukan tekstien ja hänen elämänkohtalonsa kautta.

Tärkeä elementti esityksessä oli Markun tekemä musiikki, joka sitoi kokonaisuuden yhtenäiseksi. Bändi toimi näyttämökuvassa koko ajan. Lumen pelon voima oli sen kokonaisessa maailmassa, jossa teatterin eri osa-alueet kohtasivat ja loivat esityksen vahvan tunnelatauksen. Sellaista yhteen hiileen puhaltamista, uhrautumista, paloa, sanomisen tarvetta ja yhteistyötä saa kyllä hakea teatterikentältä, mikä toteutui Lumen pelon tekoprosessissa.

Kritiikit olivat aikamoista suitsutusta ja esityksellä vierailtiin Seinäjoen harrastajateatteripäivillä ja se kuopattiin Wienin kansainvälisillä nuorisoteatterifestivaaleilla 1986, kantaesitys oli 18.4.1985."

Lehdistön kriitikoilta Lumen pelko sai pääosin yltiöpositiivisen vastaanoton; nuorten tarttumista haastavaan aiheeseen pidettiin uskaliaana tekona, joka kuitenkin johti jopa odotukset ylittäviin tuloksiin. Seuraavassa otteita kriitikoiden näkemyksistä:

Lapin Kansa 20.4.1985 / Esa I. Järvinen:
"Kuten kirjoitin, esityksestä ei ole helppo yksiselitteisesti sanoa, oliko se huono vai hyvä. Suuri osa siitä tapahtuu jokaisen katsojan ja kokijan sisässä, hänen omina tuntemuksinaan ja tunnelminaan, riippuen siitä, miten vastaanotto on viritetty. Kerrattakoon vielä: itselläni viilsi ajoittain selkäydintä myöten. Sitä ei tapahdu kovin usein."

Pohjolan sanomat 20.4.1985 / Pirkko-Liisa Paaso-Salo:
"Ylioppilasteatterin Lumen pelko on harrastajaryhmän harrastajamaisesta vaikkakin antaumuksellisesta ja raikkaasta esityksestä huolimatta merkittävä ja toivottavasti Ylioppilasteatterille suuntaa näyttävä saavutus. Sitä kantaa alusta loppuun Maarit Ruikan vahva intuitiivinen näkemys, luovan mielikuvituksen mystinen yhteys Mukan tuotannon perusteisiin ja nostaa esityksen sellaiselle taiteelliselle tasolle, josta monet ammattiteatterin esitykset jäävät kauas. Esityksestä lähtiessä ei voinut kuin helpottuneina huokaista: Luojan kiitos, penskat on jyvällä!"

Uusi Rovaniemi 21.4.1985 / Risto Veste:
"(…) Mutta jos Mukan tekstiä aikoo soveltaa näyttämöllisiin olosuhteisiin, täytyy olla hyvin kypsä ja syvästi tunteva taiteilija. Tällaiset ominaisuudet tuntuvat puuttuvan tämänkertaisilta tekijöiltä: koostumus oli sekava, pinnallinen ja teatraalinen.(…) Jos tekijöiden elämänkokemus ei riitä teeman tulkitsemiseen, niin miksi yrittää mahdotonta? - Toisaalta olen itse väittänyt, että mahdotonta tekemällä oppii. Olkoon tämä siis opiksi YT:läisille! Tällä kertaa meni päin seiniä, mutta eipä lannistuta."

Kaleva 20.4.1985 / Olavi Jama:
"Ylioppilasteatterin esitys solmii yhteyden maailmaan, mutta se näyttää onnistuvan vain siksi, koska heidän sukupolvensa tunnot ovat samat kuin Mukan tunnot. (…) Musiikki ylitti parhaimmatkin odotukset ja yoteatterilaisten näyttelijätyö ei romuttanut yhtäkään niistä pahimmista. Jotkut lauluista olivat kerrassaan upeita ja upein kaikista oli Kaija Kärkisen 'Minussa kyti tuli'. (…) Lumi imee voiman jäsenistä, sanoo näytelmän harhaileva mies. Mutta ei teatterista."