Lavastettua tilannetta kutsutaan teatteriksi

Ensimmäisinä vuosina ylioppilasteatterin ollessa vielä koditon - siis vailla minkäänlaista kunnollista harjoittelu- tai säilytystilaa - esitysten lavastukset täytyi suunnitella sellaisiksi, että tavarat voitiin pakata näyttelijöiden reppuihin. Järjestettäessä esityksiä eri puolilla Rovaniemeä kouluilla ja muissa sopivissa tiloissa lavasteiden tuli olla helposti purettavia, yksinkertaisia ja kekseliäitä.

Koska teatterilla ei ollut edes säilytystilaa välttämättömille tarvikkeille, tavaranyssyköitä säilytettiin milloin kenenkin nurkissa. Tuohon aikaan ravintola Tupsu oli teatterilaisten kantapaikka - tuopin ääressä suunniteltiin kaikkien yhteistä intohimoa: teatteria. Muutamia kertoja teatterilaisten tarpeistoa säilytettiin Tupsun narikassa harjoittelutilojen ollessa tien toisella puolella kantapaikkaa vastapäätä.

Teatterilaisten pääsy linja-autoaseman kellaritiloihin helpotti ainakin tavaroiden säilyttämistä. Lavastusten suhteen ensimmäinen tila ei kuitenkaan tuonut helpotusta, sillä kellaritiloissa ei ollut esitystilaa, jolloin esitykset täytyi edelleen viedä ihmisten luokse. Vasta muutto Supermarketin yläkertaan toi lopullisen vapauden lavastajille, ja saatettiin rakentaa jotakin suurempaa ja ei niin helposti liikuteltavaa. Koska säilytystiloja ei kuitenkaan ollut, piti kaikki purkaa esitysten päätyttyä osiin - ja sama tilanne on teatterilla edelleen.