Ilman valohenkilöä et näe, ilman äänihenkilöä et kuule – ja kumpaakaan et teatterissa huomaa

Ylioppilasteatteri on ollut alusta saakka erittäin tiiviissä yhteistyössä Rovaniemen teatterin kanssa. Tällä on ollut voimakas vaikutus sekä tekniikan että lavastuksen ja puvustuksen tasoon ylioppilasteatterin näytelmissä; entisen ylioppilasteatterilaisen ja nykyisen Rovaniemen teatterin lavastajan Pentti Uimosen sanoin teatterin tarpeisto on tekniikan, puvustuksen ja lavastuksen osalta ollut aina hyvin asiallista.

Ylioppilasteatterin olemassaolon alkuvuosina kunnollista ääni- ja valotekniikkaa ei ollut muilla kuin Rovaniemen teatterilla. Mahdollisuuksia lainata näitä välineitä avasivat mm. ne henkilöt, jotka olivat jollakin tavalla tekemisissä molempien teattereiden kanssa. Teatterin alkuaikojen tekniikkaa voi kuitenkin mainiosti kuvata minimalistiseksi. Esimerkiksi Tirlittanin esityksissä oli käytössä kolme valonheitintä.

Rovaniemen teatterilta saatiin "omaksi lainaan" paljon sellaisia tavaroita ja välineitä, jotka siellä oli koettu ainakin väliaikaisesti tarpeettomaksi. Tavaroita annettiin ylioppilasteatterille kuitenkin sillä ehdolla, että mikäli niitä tarvittaisiin teatterilla, ne voitaisiin hakea pois välittömästi. Tästä syystä ylioppilasteatterille pyrittiin mahdollisimman pian hankkimaan omaksi kaikkein välttämättömintä tekniikkaa. Tekniikka ajoi hankinnoissa muiden asioiden edelle, koska sitä ei voinut korvata mielikuvituksella tai kekseliäillä ratkaisuilla. Aivan ensimmäiseksi hankittiin omia valaistuslaitteita - välittömästi, kun budjetti jäi jonkun projektin jälkeen sopivasti ylijäämäiseksi - neljä valonheitintä ja valonohjauslaitteet jo 1980-luvun ensimmäisellä puoliskolla.

Muutettaessa Wiljamille 1992 ylioppilasteatterin vanhat konkarit viimeisenä palveluksenaan suunnittelivat uudesta teatterista toimivan kokonaisuuden. Ilkka Laasonen, joka toimi ohjaajana Rovaniemen teatterilla, hoiti äänipuolen suunnittelun, Heikki Ervast valotekniikan ja Pentti Uimonen muita puitteita, esimerkiksi verhot. Wiljamin tiloja suunniteltaessa ylioppilasteatteri osti omat äänilaitteet ja omistajayhtiö valaistustekniikan. Kalustoa on tarpeen mukaan pyritty uusimaan ja ajanmukaistamaan tekniikan kehittyessä.