Ylioppilasteatteri palaa Japanista, Kuva: Lapin Kansa

 

Muodonmuutos 1989 , Kuva: Lapin Kansa

 

Muodonmuutos 1989 , Kuva: Lapin Kansa

 

Muodonmuutos 1990 , Kuva: Lapin Kansa

 

 

 

 

 

 

 



Kirsikankukkia ja sukkahousuja

Eräs ylioppilasteatterin merkittävimmistä produktioista on ollut vuonna 1988 toteutettu Franz Kafkan Muodonmuutos. Näytelmä osallistui 1988 Seinäjoen Harrastajateatterikesään, jossa pidettiin katselmus Japanin Toyamassa järjestettävää teatterifestivaalia varten. Ylioppilasteatteri tuli tässä katselmuksessa kolmanelle sijalle.

Lähtö Japaniin oli tulossa ohjelmaan seuraavan vuoden loppukesästä. Seinäjoen Harrastajateatterikesässä lähtijäksi valittu ryhmä oli kuitenkin hajonnut ja toisellekaan sijalle tullut ei päässyt lähtemään, joten Lapin ylioppilasteatteri lähti matkaan Muodonmuutoksella.

Lähteminen vaati vuoden huolellisen valmistautumisen - lavasteiden ja muiden tavaroiden kuljettaminen melkein maailman toiselle reunalle vaati erityisen huolellisen suunnittelun. Alun perin ylioppilasteatteri oli esittänyt, että Japanissa valmistettaisiin lavasteet, ja Suomesta tuotaisiin mukana vain esitykseen kuuluvat, Imatralta lainassa olevat verkot. Järjestelyä ei kuitenkaan saatu toimimaan, joten ainoa ratkaisu oli viedä kaikki alusta pitäen mukana Japaniin.

Lavastaja Pentti Uimonen suunnitteli ja rakensi keskeisenä lavasteena olevan pöydän ympärille kontin, jonka sisään suljettiin kaikki esityksessä tarvittavat tavarat meikkejä ja asuja myöten. Kontti päätettiin laivata määränpäähän, koska lentorahti olisi ollut liian kallis. Kuukautta ennen varsinaista tapahtumaa teatterilaiset lähettivät lavastekontin matkaan - ja toivoivat parasta kontin kohtalolle.

Imatralta lainassa olevia verkkoja lavastaja Pentti Uimonen ei uskaltanut pakata konttiin, sillä ne olivat liian kalliit katoamaan - sen sijaan hän pakkasi verkot jääkiekkokassiin ja kuljetti ne lentokoneessa käsimatkatavarana molempiin suuntiin. Huolenpito herätti Uimosen muistelun mukaan hilpeyttä muussa joukossa koko matkan ajan.

Kun ylioppilasteatterilaiset itse 13 hengen ryhmänsä kanssa saapuivat kuukautta myöhemmin Japanin Toyamaan, ei lavastekonttia löytynyt mistään. Teatterilaiset alkoivat etsiä syytä viivästykseen, ja se selvisikin pian: kontissa oli esitykseen kuuluvana kalustona neljä puolalaista klaffituolia, ja ne olivat aiheuttaneet kontin juuttumisen satamakaupungin tulliin. Tulli oli arvioinut tuolit antiikkitavaraksi, jota ei saa tuoda maahan. Neuvottelujen jälkeen tulliviranomaisille saatiin selvitettyä tuolien alkuperä ja käyttötarkoitus.

Näyttämö saatiin koottua festivaaleja varten. Japanilainen henkilökunta oli hyvin palvelualtista, mutta teatterilaiset halusivat mieluummin koota lavasteet - varmuuden vuoksi - itse.

Näytelmä esitettiin yleisön kuunnellessa hiiren hiljaa. Kielimuuria ei ollut, koska teksti on ihmisille maailmanlaajuisesti sen verran tuttu. Festivaaleilla palkittiin kolmestakymmenestä näytelmästä kolme raadin mielestä parasta esitystä. Muodonmuutos sai festivaaleilta kultaa ohjauksesta, näytelmästä ja näyttelijäntyöstä. Samana vuonna toisen kansainvälisen harrastajateatterikatselmuksen voitti Monacossa niinikään suomalainen ryhmä, Tampereen ylioppilasteatteri.

Kotiinlähtö voittoisalta matkalta ei sujunut yhtään maahantuloa helpommin. Tullessa kontti oli puolalaistuolien takia avattu, ja sisältö pengottu viimeistä hiusneulaa myöten. Jokainen kontissa ollut tavara muttereista alkaen oli valokuvattu, jotta voitaisiin varmistaa, että kaikki maahan tuotu tavara myös lähtee ylioppilasteatterin mukana maasta pois.

Esityksen aikana olivat kuitenkin yhden näyttelijän sukkahousut kärsineet silmäpaon, ja hän oli laittanut ne esityksen jälkeen roskakoriin. Tämä aiheutti sen, että paluumatkalle konttiin ei ollut pakata tullissa otetuissa mustavalkovalokuvissa näkyvää määrää sukkahousuja. Jälleen teatterijoukon englanninkielentaitoiset istuutuivat neuvottelupöydän ääreen tulliviranomaisten kanssa ja parin tunnin keskustelun jälkeen asia oli kuin olikin saatu selvitettyä. Kontti saatiin lähtemään maasta ilman sitä yhtä paria sukkahousuja, jota ei ollut enää olemassakaan.

Teatterilaiset palasivat ehjin nahoin Japanin seikkailustaan kotiin Rovaniemelle, ja kuukauden kuluttua heidän perässään saapui lavastekontti, jonka tulorahdista maapallon puolelta toiselle ei koskaan tullut minkäänlaista laskua.