Näyttelijä Kristiina Halttu:

"Yritän muistella miltei 20 vuoden takaisia asioita. En enää välttämättä muista paljoakaan, mutta yritän parhaani.

Tulin Rovaniemelle syksyllä -82 opiskelemaan kasvatustiedettä; olin juuri täyttänyt 19 vuotta ja olin keväällä kirjoittanut ylioppilaaksi. Kasvatustiede sinänsä ei niin kiinnostanut, en vain oikein tiennyt mitä olisin halunnut, ja pian opiskelu osoittautui riittämättömäksi ja hieman epätyydyttäväksi.

Soluasunnossa asuva kurssikaverini (Ritva Rantakeisu) oli aiemmin harrastanut jotain ilmaisuun liittyvää, ja jotenkin hänen innostamanaan lähdin YT:n syystapaamiseen. En muista missä tilassa tapaaminen oli, ehkä jossain Korkeakoulun luentosalissa. Siitä ensimmäisestä kerrasta se kuitenkin jo lähti. Kaikki tuntui alusta saakka jännittävältä, mielekkäältä ja merkittävältä. Olin löytänyt "henkisen kotini".

Ihan ensimmäinen esiintyminen taisi olla jouluksi -82 tehty Joulukabaree, jossa näyttelin ja lauloin. Kevääksi teimme nuorisonäytelmän "Haavoittunut enkeli", jolla kävimme osallistumassa YT-päiville Helsingissä. Siinäkin sain näytellä ja laulaa, ja jutun ohjasi Maarit Ruikka, joka oli YT:n perustajajäseniä.
Oiva Paloheimon "Tirlittan"-lastennäytelmällä kiersimme Lapin läänin kouluja ja minä säestin näytelmän laulut pianolla. Vakituista tilaa ei YT:llä tuolloin ollut, harjoittelimme milloin missäkin, mm. linja-autoaseman kellarissa. Merkittävin produktio tuohon mennessä oli Timo K. Mukan teksteihin perustuva "Lumen pelko", joka oli Maarit Ruikan dramatisointi ja ohjaus. Markku Rissasen ("Otto") säveltämä musiikki oli siinä keskeinen atmosfäärin luoja. Osaan nuo laulut vieläkin; sekä omani että Kaija Kärkisen ja Oton esittämät. Lumen pelko osallistui sekä Seinäjoen harrastajateatteripäiville että Wienin kansainvälisille harrastajateatteripäiville. Vuosi taisi olla -85 ja olimme ylpeitä ja innostuneita saamastamme huomiosta.

Seuraavana vuonna olin tekemässä ainakin kahta juttua; kaupungilta oli saatu uusi tila, vakituinen, keskustasta Supermarketin yläkerrasta. Kovan itse tehdyn remontin jälkeen ensi-iltansa sai Pirkko Kurikan "Pimeän poika", jonka ohjasi Rovaniemen kaupunginteatterin näyttelijä Jarmo Tulonen. Yhtä aikaa teimme musiikkiproduktiota, joka perustui 50-60-lukujen iskelmiin. Ensi-ilta oli muistaakseni vappuna ravintola Pohjanhovissa ja taisi jäädä ainoaksi esitykseksi.

Minä ja Kaija Kärkinen lauloimme, Maarit Ruikka ohjasi ja YT:ssä toimineet muusikot muodostivat bändin. Tämän jälkeen viitisen vuotta tiiviisti yhdessä toiminut porukkamme alkoi hajota. En muista tarkkoja vuosia (kyseiset henkilöt kyllä itse muistavat) mutta Pertti Koivula, joka oli toiminut kitaristina, valomiehenä ja lopulta näyttelijänä taisi päästä Mollbergin Tuntemattomaan sotilaaseen ja Teatterikorkeaan. Kaija Kärkinen, joka Pertin tavoin oli kurssitoverini OKL:ssä ja oli aloittanut YT-toiminnan yhtä aikaa kanssani, pääsi myös Teatterikorkeaan. Minä en silloin ollut uskaltanut vielä pyrkiä, se tuntui kamalan kaukaiselta vaihtoehdolta. Toisaalta teatterin tekemisen kokonaisvaltaisuus ja intensiteetti olivat jo niin itsestään selvästi tärkein osa elämääni, että lopettaminen ei tullut mieleenikään.

Vuonna -87 vierailin Rovaniemen kaupunginteatterissa ja koulutin uusia YT:läisiä ja toimin Maarit Ruikan ohjausassistenttina Sirkku Peltolan "Torsti"-näytelmässä. Pyrin TEAK:iin, en vielä päässyt, näyttelin seuraavan näytäntökauden kaupunginteatterissa ja keväällä -89 pääsin kouluun.

Noina vuosina meidän porukkamme oli varsin tiivis, miltei kaikki olimme korkeakoulun opiskelijoita, osa vanhemmista oli töissä mm. kaupunginteatterin tekniikassa. Vietimme suuren osan ajastamme yhdessä suunnitellen YT:hen liittyvää toimintaa. Se oli innostavaa ja intensiivistä aikaa, jossa opiskelu ehkä jäi vähän jalkoihin. Oli paljon aktiivisia henkilöitä, jotka päivätyönsä ohella hoitivat kaiken mahdollisen YT:hen liittyvän. Muistan Riikka Lampun, Mirva Lohinivan, Pentti Uimosen, Jukka Viirin, Kari Mehtälän, Juha Sallan, kurssikaverini Pekka Kerkelän, Anne Karjalaisen, Heikki Ervastin ja Marja-Leenan, ja Ilkka Laasosen, joista osa toimii teatterin parissa edelleen.

Pertti Koivulaan olen törmännyt valmistuttuani -93 ja näyttelimme avioparia TV2:n Pimeän hehku -tv-sarjasssa. Kaija vaikuttaa enemmän musiikin puolella, emmekä ole tekemisissä. Maarit Ruikka pääsi ohjaajapuolelle TEAK:iin samaan aikaan ja yhteistyömme jatkui koulussa ja pidämme edelleen yhteyttä säännöllisesti; käymme mm. aina katsomassa toistemme esitykset.

Se, että löysin teatterin juuri YT:n kautta on varmasti suuresti vaikuttanut teatterikäsitykseeni. Kaiken itse tekeminen alusta saakka (lavasteet, siivoaminen, puvustuksen kerääminen ym.), yhteisöllisyys on tärkeää; ei oman persoonan korostaminen. Siitä varmasti johtuu sekin, että mielelläni toimin pienissä ryhmäteattereissa (Q-teatteri, Ryhmäteatteri) enkä vierasta mitään teatterin osa-aluetta. Myös kynnys omien produktioiden tekemiseen on alempi kuin aina valmiiseen tuotantokoneistoon tottuneelle.

Meidän vahvuutemme oli noina vuosina järjetön tekemisen vimma ja innostus ja se polttoaine varmasti nytkin pitää erinäiset harrastajapohjalta toimivat ryhmät liikkeessä. En varsinaisesti ole seurannut mitä Lapin YT nyt puuhailee, sieltä saakka ei kauheasti Helsinkiin tule uutisia. Tietysti luen aina mielenkiinnolla kaiken, mitä LYT:stä kirjoitetaan, esimerkiksi Teatteri-lehteen jostain harrastajateatteri-katselmuksesta; ja jos tulee kehuja tunnen vähän ylpeyttä, että hyvä, että ne jaksaa siellä vielä. Vaikkakaan en tunne enää niitä ihmisiä.

Mutta teatterin löytäminen omaksi ilmaisualueekseni, niiden innostuneiden ihmisten vaikutus ja yhdessä toimiminen olivat niin merkittäviä noina vuosina, että ne asiat ovat ratkaisevasti vaikuttaneet teatterikäsitykseeni ja oman näyttelijäpersoonani kehitykseen.

YT on Suomessa ollut monelle tulevalle ammattilaiselle se tie, mahdollisuus löytää teatteri ja päästä tekemään näyttämölle ennen kuin teatterikoulun ovet ovat auenneet tai tie ammattilaisuuteen on löytynyt muuta kautta. Minä toivon, että kaikki YT:t mutta etenkin LYT syrjäisemmän asemansa vuoksi, toimii yhtä kovalla volyymilla ja innolla kuin minun aikanani, ja ne, jotka ammattiin haluavat, siihen myös pääsevät."