Teatteriohjaaja Maarit Ruikka:

"Helsingissä 26.2.2002

Olen ollut mukana Lapin ylioppilasteatterissa sen perustamisesta asti. Ennen ylioppilasteatterin perustamista en ollut nähnyt kovinkaan monta teatteriesitystä - Salakaadon Rovaniemen kaupunginteatterissa ja vierailevia ryhmiä keskikouluaikana, joista mieleenpainuvina ovat jääneet Tanssiteatteri Raatikon esitykset ja Ahaa-teatterin kiertuenäytelmäesitykset. Muistan vieläkin hetkiä, kuvia ja atmosfäärejä noista esityksistä.

Lapin ylioppilasteatterin toimintaan päädyin Ilkka Laasosen, Mirja Ylitalon ja Mirva Lohinivan kautta. Minä tulin mukaan täysin pystymetsästä, vain innostusta puhkuen, että voisin tehdä teatteria. Ilkan, Mirjan ja Mirvan kokemukset ja ajatukset teatterista, ja mitä sen kautta voisi välittää, tuntuivat uskomattoman hienoilta.

Porukalla syntyi ajatus ylioppilasteatterin perustamisesta ja samalla tavalla ajattelevien ihmisten etsimisestä. Teatterin perustamisen aikana kaikki tekivät kaikkea, en kylläkään näytellyt enkä ohjannut, toimin lähinnä organisaatiopuolella ja opettelin itse teatterin tekemistä seuraamalla Niskasen Kaisun ohjausta ja Könkään Markun näyttelemistä.

Kävin vuosina 1982-84 TNL:n näyttämötyön kurssit; ohjaajantyön, näyttelijäntyön ja viimeiseksi dramaturgintyön kurssin. Toimintani ylioppilasteatterissa muodostui kurssien antamien valmiuksien kautta. Ensimmäinen ohjaukseni oli Yvonne Keulsin Haavoittunut enkeli vuonna 1983. Mukana esityksessä olivat Rissasen Markku, Kärkisen Kaija, Haltun Kristiina, Karjalaisen Anne, Lampun Riikka ja monet pitkään ylioppilasteatterissa jatkaneet ihmiset. Myöhemmin ohjasin Timo K. Mukan teksteihin perustuvan Lumen pelon, Sirkku Peltolan Pikku jättiläisen, Rosa Liksomin Unohdetun vartin ja näyttelin Kaisu Niskasen ohjauksessa Tirlittanin roolin ja jopa lauloin Ilkka Laasosen ohjaamassa nuorisomusikaalissa Lavap - Suomi poikki.

Koko ylioppilasteatterissaoloaikani ja siellä tapaamani ihmiset ovat lähtemättömästi vaikuttaneet siihen, mitä teen tänä päivänä. Ylioppilasteatterista löytyi samalla tavalla ajattelevia ihmisiä, työskentelyilmapiiri oli kollektiivinen, oli tärkeää välitettävää ja halu vaikuttaa ihmisten ajatteluun.
Rovaniemeltä lähdettyäni yhteys on säilynyt Haltun Kristiinaan, Tuiskun Juhaan, Orasen Heikkiin ja Laasosen Ilkkaan, työskentelemme nimittäin vieläkin teatterissa."

Kaikki ne ihmiset, joiden kanssa olen työskennellyt ylioppilasteatteriaikanani ovat vaikuttaneet minuun ihmisenä ja teatterintekijänä. Ylioppilasteatterissa oppimani tekemisen tapa, kollektiivisuus, sanomisen tarve ja oman maailman luominen ovat auttaneet minua ammattiurallani. Kun sain 1997 NUOREN TAITEEN SUOMI -PALKINNON niin perusteluissa sanottiin, että Ruikka on omaa tietään kulkeva ohjaaja, jonka ohjaukset kertovat intohimosta ammattiin, näyttelijöihin, näyttämöön ja sieltä välittyviin ajatuksiin: intohimo teatterin tekemiseen ja ajatusten välittämiseen yleisölle syntyi Lapin ylioppilasteatterissa."