Oma pesä - paras pesä

Ylioppilasteatterin toimintaa hankaloitti alkumetreiltä saakka pysyvien harjoitustilojen puute. Ensimmäiset näytelmänsä teatterilaiset valmistelivat Varsitien nuorisotiloissa. Esityksiä järjestettiin mm. Ounaskosken koululla, Kansankorkeakoulun juhlasalissa sekä Lyseonpuiston lukion tiloissa. Harjoitukset saattoivat alkaa iltayhdeksän jälkeen, kun kaikki muut halukkaat ryhmät olivat käyttäneet tiloja tarpeeksi. Yöt jäivät nuorilta teatteri-ihmisiltä kovin lyhyiksi.

Pysyvien tilojen puute aiheutti lavasteiden ja esiintymisasujen siirtelemistä ja kuljettamista paikasta toiseen. Myös itse tekijät alkoivat väsyä vaihtuviin paikkoihin ja epävarmuuteen. Rovaniemen kaupungilla ei ollut pyynnöistä huolimatta tarjota nuorelle teatterille pysyvää ja asianmukaista tilaa.

Ylioppilasteatterin asunnottomuusongelma helpottui kevättalvella 1984, jolloin teatterilaiset saivat kaupungilta harjoituspaikakseen vanhan maaliliikkeen varaston linja-autoaseman kellaritiloista. Tila oli kuitenkin vain pimeä, ikkunaton monttu, joka kelpasi lähinnä harjoitusten järjestämiseen ja edellistä paremmin tavaroiden säilytykseen.

Harjoitustilojen ahtautta ongelmallisempana teatterilaiset näkivät vapaiden näyttämöiden puutteen. Esityksistä valtaosa järjestettiin Valistustalolla sekä kouluilla ympäri Rovaniemen kaupunkia ja maalaiskuntaa. Kaupungilta vuokratut harjoitustilatkin kävivät kuitenkin alati laajenevalle teatterijoukolle liian ahtaaksi, ja ylioppilasteatteri odottikin saavansa valmistuvalta nuorisotalolta itselleen tilaa, joka toivomus ei kuitenkaan toteutunut.

Vuonna 1986 ylioppilasteatteri sai tilat entisen Supermarketin yläkerrasta keskustasta nykyisen Biljardibaarin tiloista. Ilkka Laasonen oli pitänyt nuorisotoimen järjestämässä keskustelutilaisuudessa uhkauspuheen, jossa todettiin teatterin lakkauttavan toimintansa, mikäli asianmukaista tilaa ei kaupungilta järjestyisi. Samalta istumalta kaupunginhallituksen puheenjohtaja lupasi teatterille Supermarketin tilat.

Tilaan tehtiin kevättalvella rakennus- ja maalaustöitä talkoilla, jolloin tilasta saatiin teatterilaisille toimiva aivan oma tila. Tilaan piti tehdä turvallisuusmääräysten mukaisesti oviaukkoja, väliseiniä ja uloskäyntejä ja nnen ensimmäistä ensi-iltaa teatterilaiset ahkeroivat vielä edellisen yön. Vinttihuoneistossa oli tilaa noin sadalle hengelle, joista katsojapaikkoja oli 60.

Avajaisia vietettiin saman vuoden toukokuussa ja juhlaan yhdistettiin ylioppilasteatterin 5-vuotisjuhlallisuudet. Pimeän poika sai ensi-iltansa juhlassa, ja siitä tuli yleisömenestys. Supermarketin yläkerrassa teatteri toimi aina vuoteen 1992 saakka, jolloin kaupunki osoitti kulttuuri- ja taideryhmien yhteiseksi monikäyttötilaksi keskustan tuntumassa sijaitsevan Kansantalon, joka nimettiin Wiljamiksi. Wiljami sai uuden ilmeen tehdyssä remontissa, jonka teknisessä suunnittelussa olivat avustamassa vanhat teatterilaiset Ilkka Laasonen, Pentti Uimonen ja Heikki Ervast.

Wiljamin pääkäyttäjänä on edelleen vuonna 2002 Lapin ylioppilasteatteri, ja sen harjoitus-, toimisto- ja näyttämötilat sijaitsevat rakennuksessa.